Ricky Thakrar 2011

10. Olemisen luova ei-tekemisen ihme

Parhaissa luovissa kohtaamisissa ihmisten kanssa tapahtuu jotain sellaista mitä on vaikea selittää. Onko se ei-tekemistä, kenties?

Antti Haverinen

31.12.2021

Kollegat ja kohtaamiset ovat työni parhautta. Kollegoiden kanssa voi vitsailla ja nauraa, puhua vaikeista asioista ja surra, pähkäillä työtehtävien haasteita ja viedä yhdessä maaliin asioita joilla on merkitystä.

Yksi näistä ihanista kollegoista on erityinen, ja näen vaivaa jutellakseni hänen kanssaan. Hiihdän työhuoneeltani käytävän toisesta päästä hänen työpisteelleen.

Tapanamme on heittää huulta jostain työhön liittyvästä asiasta.

Toinen kuuntelee, toinen jatkaa. Toinen kuuntelee, toinen jatkaa. Toinen kuuntelee, toinen jatkaa.

Ideat rönsyävät, laajenevat, eri ajatukset kiertelevät ja kaartelevat.

Nauramme assosiaatioillemme.

Ja kun pitää lähteä takaisin työpisteelle, on hyvä olo, voimaantunutkin.

Alun ideasta kehkeytyi jotain sellaista laajempaa ymmärrystä, mitä varmaankaan kumpikaan meistä ei ollut edes ajatellut ennakkoon.

Oletko miettinyt mitä tämäntyyppisissä kohtaamisissa voisi tapahtua? Niitä tapahtuu meille kaikille tämän tästä.

NLP:n eli neuro-lingvistisen ohjelmoinnin oppi-isäni Veli-Matti Toivosen mukaan kyseessä voisi olla sellainen henkinen tapahtuma, missä tapahtuu niin sanottua ei-tekemistä.

Hänen ja Totte Vadénin kirjassa Muistaa ja Sallia - tekemisestä tapahtumiseen 1 väitetään, että nyt eletään sellaista muutoksen aikaa, missä (lainaan heidän sanojaan)

“Ideat ja ajatukset vaihtuvat, kokoustyö muuttuu kohtaamiseksi, täydellisyyden tavoittelu vertaisryhmien luovuudeksi, velvollisuudesta raataminen voimaantumiseksi, tietoperusteinen elämä kokemiseen perustuvaksi.”2

Niin olen kollegan kanssa todellakin kohtaamisissa vertainen. Kumpikaan ei ole ylempänä toista. Jaamme itsestämme jotain. Se pistää meidät kokeilemaan ja tavoittelemaan mielissämme erilaisia vaihtoehtoja nyt ja tässä hetkessä.

Lainaan Toivosta ja Vadénia.

“Tässä on kaksi kertaa ei-tekeminen: ensin ei tehdä (perinteisessä mielessä) mitään, vaan päästetään myönteinen ilmapiiri paikalle. Tekemisenä tämä voisi olla kuuntelua, havainnointia, fokusointia. Toinen ei-tekemisen vaihe on se, kun myönteiset voimat ovat tulleet, niin annetaan asioiden sujua omalla voimalla.”3

Näissä nyt-hetken kohtaamisissa käytävällä ikään kuin leikimme ajatuksillamme.

Muistelepas milloin sinulle itselläsi on ollut tällaisia kohtaamisia missä ei juurikaan tehty mitään mutta saavutettiin jotain ihmeellistä?


  1. Toivonen, Veli-Matti & Vadén, Totte 2016. Muistaa ja sallia - Tekemisestä tapahtumiseen.. ai-ai Kustannus: Porvoo. 

  2. Toivonen, Veli-Matti & Vadén, Totte 2016, 8. 

  3. Toivonen, Veli-Matti & Vadén, Totte 2016, 12. 

Kuuntele jakso

HUMANISAATTORI uses cookies to ensure you to get the best experience on our website.