Kuva Canva.com 2021

5. Kun tuntemattoman edessä ei luekaan Pääsy kielletty

Nick Udallin kirja Riding The Creative Rollercoaster muistuttaa kuinka luovuus on tanssia sen kanssa mitä me tiedämme ja mitä me emme tiedä.

Antti Haverinen

5.11.2021

"Tie kulkee kymmentuhannen puun lomassa, tuhannet vuoret tiheän sumun peitossa. Lehdet varisevat jo ennen syksyä; vaikkei sada, kallion juurella on aina pimeää.Kori kädessä noukin sieniä, ammennan ruukkuun vettä kivikon lähteestä. En olisi löytänyt tällaista paikkaa, ellen olisi eksynyt tieltä - Ryokan (suomennos Kai Nieminen)

Suosikkirunoni 1800-luvulla eläneeltä Ryokan-nimiseltä zen-munkilta kuvaa mielestäni mainiosti, mitä tarkoittaa päästää henkisesti irti, kohdata tuntematon ja löytää aivan jotain kerrassaan fantastista.

Tie tuntemattomaan pelottaa aina - kuka nyt haluaisi taivaltaa sumussa. Ja kuitenkin luovassa toiminnassa pitää jotenkin ylittää tuntemattoman ja tunnetun raja.

Toivo on, että lopulta päätyy jonnekin minne entiset aivoitukset eivät olisi päästäneet.

Jokaiseen Humanisaattorin jaksoon nappaan jonkin inspiraattorin, luovuusaiheisesta kirjahyllystäni. Tänä keväänä puhutteli viisi vuotta sitten Lontoosta ostettu Nick Udallin kirja Riding The Creative Rollercoaster.

Udall on kokenut ja suuryrityksiä sparrannut brittiläinen luovuuskonsultti. Hän kirjoitti kirjan, joka perustuu tarkkaavaisiin havaintoihin ja mallituksiin erilaisten luovien ihmisten ja tiimien kanssa.

Teos tarjoaa mielenkiintoisia ja korkealentoisiakin käsityksiä innovaatiosta, luovuudesta ja siitä kuinka luovuutta myös ohjataan ja johdetaan organisaatioissa.

Udallin abstratiotason korkeus ja allekirjoittaneen ymmärrys kohtavat osittain. Nyt keskitytään mitä ymmärsin.

Udallin mukaan on täysin selvää se, että innovaatiot ovat luovuuden lopputulemia.

Kun innovaatiot esimerkiksi kaupallistavattai muuten tuovat konkreettiseksi uudeksi - asioiksi tai tuotteiksi - luovuudessa on kyse puolestaan siitä, että jotain aidosti uutta tulee mieleemme.

Pysähdytään tähän. Pakko lainata Udallia vapaasti suomennettuna hänen viisauksiaan.

“Luovuus on tanssia sen kanssa mitä me tiedämme ja mitä me emme tiedä. Ja tämän tanssin avulla teemme ymmärrettäväksi tuntematonta, tiedostamme tiedostamatonta ja luomme näkymätöntä näkyväksi. Tämä tanssi on täysin oleellista kaiken uuden luomiselle maailmaamme, oli näkökulmamme tai ammattimme mikä tahansa.”

No niin tanssimmeko?

Keskimääräisesti emme, sillä oma ego-tietoisuutemme tykkää niin paljon siitä, että kaikki olisi hallinnassa ja aina samalla tavalla kuin ennenkin. Kuka ohjeistaisi miten pitää tehdä.

Karmeatahan olisi, jos jokin uusi tietämys muuttaisi vuosien patinoimaa maailmankuvaamme.

Udallinkin sanoin- tämä pitäytyminen tutussa ja turvallisessa luo vain ongelmia - emme luo uutta, ratkaise vaikeita ongelmia ja nouse hyödyntämään luontaisesti meissä olevaa luovuutta.

Tavalla tai toisella meidän olisi järisyttävä meidän mieltämme ja päästää irti kuin zen-munkki Ryokan.

Esimerkkejä ylittämisistä on.

Näin kävi virallisiaohjeistuksia luovasti katsoneelle sairaanhoitaja Sari Roosille, joka oivalsi, miten saa korona-rokotteista enemmän annoksia irti.

Wau ja jes jes. Kaikkien luovuutta tässä maailmassa tarvitaan oli näkökulmamme tai ammattimme mikä tahansa

Kuuntele jakso

HUMANISAATTORI uses cookies to ensure you to get the best experience on our website.