Paul Ygartua 2011

9. Kun luova ryhmä on enemmän kuin osiensa summa

Onnellisia ovat jazz-muusikot. Työssään he saavat toimia ryhmässä, jonka tehtävänä on kulkea kohti tuntematonta ilta illan perään. Kuinka he pistävät uteliaisuuden tekemään temppujaan?

Antti Haverinen

6.12.2021

Meillä jokaisella on mukavia kokemuksia luovassa ryhmässä olemisesta.

Se saattaa olla muisto siitä, kuinka oma tuotos tulee muiden tarkasteluun ja korjaukseen. Toinen ammattilainen lisää ja täydentää kanssasi sitä. Lopulta te yhdessä julkaisette sen osana isompaa kokonaisuutta.1

Toisaalta se voi olla tarina siitä, kuinka te olette yhdessä kollegan kanssa painiskelleet jonkin visaisen ongelman parissa. Ja sitten yhtä äkkiä jompikumpi teistä äkkää ratkaisun ja juoksee päin lasiseinää. Päässä kuumottava kolhukaan ei riistä sitä onnellisuuden ja hyvän olon tunnetta yhteisestä saavutuksesta.2

Tai muistat kuinka ryhmässä oleminen oli täynnä puhdasta hyväksytyksi tulemisen tunnetta - jokaista ryhmäläistä arvostettiin ja kunnioitettiin.

Me kaikki tiedämme kyllä mitä edellä kerrottujen kokemuksien ulkopuolella on. Ei mennä tällä kertaa tähän suuntaan, vaan pidetään tämä tärkeä aihe mielessä.

Ryhmän uteliaisuus nousee tämän jakson teemaksi. Inspiraattorina toimi jakson julkaisun alla pidetty We Jazz jazz-tapahtuma3. Toimin siellä yhtenä vapaaehtoisista.

Jazzin tavat ottaa ryhmästä kaikki luovuus irti on niin ihailtavaa ja inspiroivaa.

Kuvittele, että olet osa neljän hengen ryhmää - piano, saksofoni, basso ja rummut. Aivan kuten Riitta Paakilla on oma kvartettinsa.

Aloitat luomasi kappaleen teemalla. Ensimmäinen ryhmästäsi saa luvan jatkaa teemaa omalla soolovuorollaan.

Kuuntelette toisianne, tuette toisianne, kun kollegasi kehittelee kappaletta x tahdin pituisesti improvisaatioillaan. Ahaa, tuonne suuntaan hän on tälle kertaa menossa: ootahan kun on vuoroni.

Ja vuorosi tulee. Silloin olet itse esillä muiden kuunnellessa ja tukiessa sinua. Uteliaasti yhdessä menette kohti tuntematonta - jokainen vuorollaan tasapuolisesti x tahdin verran.

Mittarikorjaamolla Helsingin Suvilahdessa perjantaina illalla esiintyneen Riitta Paakki Quartetin setti oli tyylipuhdas esimerkki siitä, mitä tarkoittaa kun ryhmä on enemmän kuin osiensa summa.

Paakin pianismi, Manuel Dunkelin syvällinen saksofoni, basisti Antti Lötjösen taituroiva basso ja Joonas Riipan napakat rummut olivat yhtä.

Jazzista tohtorin väitöskirjan tehneellä Paakilla on selitys, miten jazzissa uteliaisuus tekee työtään, mistä kuulija saa myös lopulta viime kädessä nauttia - tässä tapauksessa Mittarikorjaamolla.

"Se perustuu pitkälle vietyyn tiimityöskentelyyn, joka edellyttää jokaiselta vastuun ja vallan jakamista. Sekä ajoittain myös heittäytymistä ja riskien ottamista, yhteisen hyvän vuoksi."4

Ei siis mitään mä-ensin, vaan me yhdessä ajattelua. Me teemme yhdessä tätä. Me yhdessä. Tasapuolisesti.

Lainaan vielä Paakkia hänen 50-vuotishaastattelustaan.

"Soittamisessa on tärkeintä, että saa muut kuulostamaan hyvältä. Ei kikkailu, ei egoilu."5

Ai kun rakastankaan jazzia juuri tästä syystä. Yhdessä olemme enemmän.


  1. Oma kokemukseni on vuodelta 2004, jolloin sain kunnian toimia toimittajana Vantaan Lauri -nimisessä lehdessä. Kokemus on yksi parhaista mitä olen ryhmistä saanut tähän mennessä. 

  2. Kirjaimellisesti vuonna 2013 olin osa tätä ryhmää, joka keksi yhdessä ratkaisun tekniseen ongelmaan. Olin niin innoissani, että juoksin päin lasiseinää - luulin, että oli auki. 

  3. Helsingin inspiroivin vuosittainen jazztapahtuma We Jazz järjestetään kahdeksatta kertaa 28.11.–5.12.2021.  

  4. Riitta Paakki on Suomen ensimmäinen tohtorintutkinnon jazzmusiikista suorittanut pianisti. HS 1.6.2016. Harri Uusitorppa 

  5. Pianisti Riitta Paakki soveltaa jazziin samaa sääntöä kuin tennikseen eli kikkailu ei kannata: ”Soittamisessa on tärkeintä, että saa muut kuulostamaan hyvältä” HS 13.3.2021 HS Harri Uusitorppa. 

Kuuntele jakso

HUMANISAATTORI uses cookies to ensure you to get the best experience on our website.